sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Bee or not to bee?

Sukat valmistuivat! Jee! Ja olivat sopivan kokoiset omistajalleen! Tuplajee!! Enkä edes häpeä lopputulosta. Oikeastaan ainut asia, joka työssäni hävettää on se, ettei sen lanka ole kovin hyvälaatuista (Novitan 7 veljestä). Mutta kun sellaista nyt varastossa oli, niin samahan se oli pois käyttää. Ehkä joku kaunis päivä lankavarastostani löytyy vain laadukkaita ja kestäviä lankoja. Toivoa siihen on -heti kun opin pysymään erossa markettien lankatarjouksista.

Viis pikkuseikoista (ja seitsen veikoista ;), saanen esitellä teille valmistuneet sukat, joiden teosta ei puuttunut jännitystä. Nimittäin...


  Toisen sukan kohdalla tilanne oli tämä.




 Kuten aikaisemmin jo sanoin, yritän jättää seiskaveikat kauppaan. En millään haluaisi ostaa uutta kerää lankaa vain tämän yhden sukan takia, kun en tarvitse sitä enää kuin vain ihan vähän. Tilanne oli aavistuksen kuumottava, kuten varmaan kuvasta voittekin päätellä. Nooo, eihän siinä auttanut muu kuin neuloa keltaiset raidat vähän tiukemmalla käsialalla ja pitää peukkuja pystyssä. Onneksi tein niin -se nimittäin toimi! 



Tulipa ainakin käytettyä lanka suht taloudellisesti, ei hirveenä jämiä jäänyt. Niin sitten perjantai-iltana odotin kihlattuani kotiin neuloen sukkia loppuun. Lopulta hän saapui kotiin, mutta ei liittynytkään suoran seuraani, vaan meni hommailemaan jotain varmasti tärkeää pyöränsä parissa. Kun olin aloittanut jo kolmannen komediasarja How I met your mother -jakson (jota katsellessa siis samalla neuloin), aloin ihmetellä, miten kauan se toinen jaksaa oikein olla pyöränsä kimpussa.

Vessareissullani päätin ottaa asiasta selvää ja asia valkeni: makuuhuoneessa näkyi sängylle torkahtanut mies. Ilmeisesti en edes kuullut, kun hän oli käynyt suihkussa ja mennyt päikkäreille. Herätessään armaallani oli jo uudet sukat jalassa. <3



tiistai 17. syyskuuta 2013

Para aikaa puikoilla -fuskukirjoneulesukat!

Tällä hetkellä puikoillani valmistuu perinteisempään malliin tehdyt sukat. Kun rupesin asiaa tarkemmin ajattelemaan, en olekaan pitkään aikaan neulonut perinteistä sukkaa, joka olisi aloitettu varresta ja siinä olisi käytetty peruskoulussa opittua kantapäätä. ...Ja kun rupesin asiaa ajattelemaan vielä tarkemmin, enpä ole kyllä sukkia ylipäätänsä kauheasti neulonut, ainakaan Ravelry -historiani aikana. He heh!

Täytyy kuitenkin myöntää, että olen tykästynyt kärjestä aloitettaviin sukkiin. Etenkin kaksi sukkaa yhtä aikaa pyöröpuikoilla oli minulle täysin jotain uutta, ja oli kyllä kiva, että sellaisten tekeminenkin onnistui minulta! Saa nähdä, rohkaistunko tekemään joskus toisen parin samalla tavalla.

Vaikka nämä sukkani eivät ole teknillisesti mitenkään tajunnan räjäyttäviä (kuten kaikki muut käsityöni sanomattakin selvää ovat), minusta niiden twisti, oma kiva mauste, tekee niistä oikein hauskat.





 Parasta minusta näissä on se, että vaikka ne nopeasti näyttävät (ainakin minun silmääni) kirjoneuleelta, todellisuudessa lankoja tarvitsee käyttää vain yhtä kerralla. Illuusion kirjeneulepinnasta saa silmukoiden nostoilla. Simppeliä, eiks je? Näin lähes kirjoneule-neitsyenä tällaiset työt on tosi hyviä piristämään neuleen jälkeä. Helppoa, mutta totta! :)

Tässä vaiheessa työn kulkua olisi tietämättömän hankala sanoa, mitä neuleesta tulee. Voisihan se periaattessa olla vaikka lapanen. Möhkis kokeili sukkaa itselleen, yrittäen samalla selvittää tämän mysteerisen tekeleen käyttötarkoituksen.

"Onko tämä hattu?"
"On se. 'Huomio kansalaiset, tervehtikää pormestarianne!' "

"Hmm.. vai kenties kärsän lämmitin?"
"Eihän se näinkään voi  olla..."


Tässä vaiheessa en tohdi paljastaa Möhkikselle tekeleen todellista funktiota. Oletan, että totuus paljastuu hänelle ennemmin tahi myöhemmin. Antaa toisen leikkiä vielä sen aikaa, kun voi. Valmiina ne päätyvät nimittäin lämmittämään hänen toisen huoltajansa, toisin sanoen kirjoittajan avopuolison jalkoja. :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Vastavalmistunutta

Ja nyt asiaan eli käsitöihin, minun tapauksessani ne rajautuvat neulomiseen ja virkkaamiseen. Viimeisin tuotokseni oli isotöinen pitsihuivi Dalilah S, tämä työ minulla löytyy myös Ravelrystä.






Täytyy tunnustaa, ettei huivi ollut niin suuritöinen, mutta oma aikani sen neulomiseen oli kortilla. Olin ehtinyt neuloa huivia yli viikon, kunnes minulla alkoi koulu. Siinä hötäkässä ei riittänyt ainakaan keskittymiskyky edes yksinkertaisempaan pitsin tekemiseen, kun kotona oleva aika meni vain infoähkystä toipuessa. Osasin lopulta kääntää hankaluudet voitoksi ja otin huivin mukaan tylsiin infotilaisuuksiin, jolloin sainkin työni etenemään oikein näppärästi.

 Lopussa kiitos seisoo -tai no, ainakin Möhkis.



Tämä huivi näkyikin jo vähän ensimmäisessä postauksessani. Eikö pitsi puekin hyvin Möhkistä?









Mielestäni Aade Löngin liukuvärjätty lanka sopii täydellisesti tähän malliin! Kun ostin kyseisen vyyhdin, minulla oli tarkoitus tehdä siitä itselleni talveksi huovutetut lapaset ja mahdollisesti pipo. Lankaa jäi vielä  jonkin verran 290 grammasta, taidan saada sointuvat lapaset ja hyvällä lykyllä päähineenkin itselleni pakkasien varalle. :)


Ihanaa viikonalkua kaikille!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Möhkis

Tervehdys rakkaat lukijat! Tämän blogini innoittajana toimii itse neulomani pehmonorsu, Möhköfantti. Hän syntyi viime vuoden kesäkuussa, muutama kuukausi myöhemmin, kun minä olin saanut oikean käsityökärpäsen pureman. Se oli ystävyyttä heti ensihetkestä saakka ja olemme olleet hyvää pataa siitä asti. Huomasin ilokseni, että Möhköfantti eli Möhkis ilahdutti myös lähipiirini ihmisiä, joten päätin jakaa näin virtuaalisestikin hänen suloista läsnäoloaan teille kaikille! Hyvät naiset ja herrat ja kaikki siltä väliltä, saanko esitellä teille...





MÖHKIS!





Möhkis huomasi, että huivineulokseni käy hänelle oikein hienosta viitasta. Siitä pääsemmekin toiseen syyhyn (syyhy, hih hih), miksi aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Teen mielelläni käsitöitä ja olen jo jonkin aikaa saanut sen sorttista palautetta etenkin lähisuvulta, että minulla voisi olla käsityöblogi. Tätä on ollut joskus  "sitten kun sulla on se blogi" -tyyppisinä vihjeenä. No, jos kerta lukijoita on, niin kai nyt tällainen täytyy tehdä! (Siis ne kaksi kappaletta, onhan siinä jo enenmmän kuin vain minä itse).