tiistai 23. joulukuuta 2014

Jälkeenjäänyt





Kai jo tiedätte mistä puhun? Tiedättehän kaikki sukkajoulukalenterin? Tarkemmin sanottuna jämälankavillasukkakalenterin (mikä yhdyssana!).
Lähdin tänä vuonna innoissani mukaan, kun sai tietää tutulta tästä upeasta tavasta hyödyntää jämälankoja ja samalla nostattaa rakkaan harrastuksen parissa jouluntunnelmaa. Minusta nimittäin on näin aikuisiällä tuntunut, että joulukuu menee niin salakavalasti ohi eikä päivissä tahdo pysyä perässä. "Luukun aukaiseminen" on tehnyt hommasta enemmän päivä-kerrallaan -tyyppistä touhua.

Kaikki meni aluksi niin hyvin.

Aloitin pienestä.

 
Intoa oli vaikka muille jakaa ja joka aamu katsoin kännykästä, mikä väri sillä kertaa piti valkata omista jämälankavarastoistani.







Ja sitten se tapahtui. Oma radikaalinen ajatusmaailmani pilasi kaiken. En nimittäin halunnut tehdä jäljestäpäin tehtyä kantapäätä. Kantapään kohdalla se alamäki alkoi.


Neuloin vielä tohon toiseen sukkaan tuon monisävyisen sinisen langan. Sen tehtyäni aloitin kantapään teon... Todetakseni, että sukasta tuli liian pitkä! Ei merkittävästi, mutta sellaiseksi, että sukka oli löysähkö jalassa ja itsellä tulisi käytettyä enemmän napakoita versioita. Sellaisia, jotka voisi laittaa kenkien sisään ilman, että kenkien tarvitsisi olla erikseen hyvin tilavat.

Purkamiseksihan se sitten meni. Purin vaivalla tehneen kantapääni ja sitten aikaisemman raidan. Arvatkaapa huvittiko sen jälkeen enää neuloa sinä iltana? Tiesin jo silloin, että peli olisi menetetty: joulukalenterisukkani eivät tulisi valmistumaan jouluaattona. :'(

Tämänkin raidan (toisesta sukasta) neuloin ihan turhaan. Sekin piti purkaa.

Nyt olen neulonut siinä jonkun 17. päivän jälkeen fiilispohjalta. Toisin sanottuna yrittänyt tehdä kantapään, purkaa toisen sukan raidan ja väkertää siihen kantapäätä. Huoh... Siihen nää päivät sitten oikeastaan menikin. En tainut mainita, että tonttuilu (joululahjat) myös häiritsivät samalla vahvasti projektini onnistumista. No, ne onnistuivat. Perhanan joulu, tyhmät joululahjat, tyhmät rakkaat ihmiset, joille teki lahjoja mieluummin kuin neuloi kalenterisukkia. Pirun priorisointi. Missä oli vanha kunnon itsekkyys silloin kuin sitä tarvittiin?

...

Täytynee myöntää, etten ota ihan nyt näin vakavasti tätä tappiollista menetystä jämälankavillasukkajoulukalenteria, mutta oishan se ollut mukava saada valmis sukkapari aattona. Toisaalta on myös kivaa, että aaton jälkeenkin on jotain neulottavaa. Ei tarvinnut erikseen raahata jotain muuta työtä mukaan, sen puoleen kätevää. Otin kuitenkin mukaan useimpia jämälankakeriä, jotta voin toteuttaa menneet kalenteripäivät omaan tahtiin. Niin, vietän siis joulua mummolassani toisella paikkakunnalla. Siksi siis käsitöiden raahamisesta höpisen. Just for the record.

Tänään pääsin tähän vaiheeseen:



Kyllä ne joskus valmistuvat. Hiljaa hyvää tulee (yeah, right).


Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille mitä ihaninta joulua ja joululomaa sekä upeaa uutta vuotta 2015! :)


Kenties kirjoitan ensi vuonna tänne useammin. Kuviot vähän elämässäni muuttuvat tuolloin, jolloin olisi enemmän vapaa-aikaa tällaisten hömppäjuttujen päivittämiseen. ;)


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Möhkis-saldoa!

 Mulla oli viime vuonna ihana kesä Möhkiksen kanssa ja ikuistin muutamia yhteisiä hetkiämme kuvin. Ajattelin, että voisi olla ihan hauskaa muistella niitä päiviä tässä blogissani nyt tänä kesänä, etenkin kun Möhkiksestä ei ole kuulunut mitään vähän aikaan.


Ihan ensteks me otettiin Möhkön kaa arskaa nurmella. Ronsulla ei ollut mitään ongelmaa päästä kesätunnelmaan.







Käpälät kattoon!








Samalla selvisi, ettei Möhköfantista tulisi koskaan kovin hyvää pallonnoutajaa...







Sen sijaan maalaamisen kanssa hänellä ei ollut mitään vaikeuksia.







Sanapelitkin suojuivat hänen omalla tyylillään.








Me myös matkustimme yhdessä.







Välillä myös mitä oudoimmissa asennoissa...







Ja Möhkis piti huolen siitä, että häntä ei vaan unohdettu yhdestäkään matkasta.







Kävimme jopa Hyvikäällä rokkikeikalla!



Ja samaisessa paikalla syömässä.




Ruualla ei tosin saisi leikkiä...





Tien päällä tuli helposti jano.







                                                           Ja laivareissulla taas nälkä.


Maiseman ihailua

Satamassa ennen kotiin paluuta




Suomenlinnassa ystäväni sai toimia kukkaisnorsuna.






Kauniina sellaisena.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Saamaton kuhnuri?

Olen jotenkin ajatellut, että en ole saanut yhtään mitään (käsitöitä) aikaiseksi tämän vuoden puolella. Aloin kuitenkin päivittämään Ravelryyn "nopeita tuherruksiani" ja ilokseni huomasin, että onhan niitä kertynyt tässä jo yllätävän monta. Kun kuitenkin on tuntunut siltä, ettei ole tehnyt mitään. Onpas mukavaa olla väärässä.





















Ja pari tiskirättiäkin väänsin. Ne ovat tulleet jo käyttöön, eivätkä täten olleet enää kovin edustuksellisia valokuviin.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Mihin se katos?

Heipparallaa vaan!


Mulla ei oo hetkeen tullut kirjoitettua tänne. Teistä jotkut nokkelimmat pokkelimmat ehkä jo arvasitte viime postauksesta, mistä tämä tämmöinen tauko voinee johtua.


Tässä syyllinen:





Tämä söpöläinen on pitänyt meikäläisen kiireisenä, mitä tosin pidän hyvänä asiana.



Silmäterämme Peppi haluaa pahoitella mahdollisia lukijoitani aiheuttamastaan haitasta! Jos koette iloa katsella koirakuvia ja lukea tämän pikkuneidin seikkailuista, niin tähän tarpeeseen on tyydytys: Pepin oma blogi!

Tuonne toi mun bloggaus-energia nykyään kohdistuu. Ja jostain syystä käsityötkään ei valmistu kamalalla vauhdilla. Ei etenkään silloin, jos taloudessa on yksi yli-innokas apulainen:



 Peppi laitto lankakerän uuteen uskoon. Tätä sai sitten selvitellä (lue: avomies sai selvitellä) ennen kuin pystyi jatkamaan oman kättensä tekosia.


Tällaista olen kuitenkin saanut aikaan pienistä vastoinkäymisistä huolimatta:



 Ja on myös jotain valmista mistä ylpeillä. Virkkasin Pepille vähän lämmikettä talven pakkasiin (tosi ajankohtaista siis leuhkia tällä nyt).




 Koirakilppari! Tuota on tuunnattu myöhemmin niin, että siitä löytyy nykyään heijastinnauhaa. Pahoittelut tärähtäneestä kuvasta, muuta evidenssiä kyseisestä kyhelmästä ei ole.


Näihin kuviin ja tunnelmiin heippa!