torstai 29. tammikuuta 2015

Lämmikettä kaulalle

Olen sairastellut neljä viikkoa sitkeää flunssaa ja nyt alkaa pikku hiljaa helpottaa. Huomasin ulkona ollessani, että kaulani tarvitsi entistä parempaa suojaa ympärilleen eikä edes iso Revontuli-huivi riittänyt hommaan.

Niinpä tein itselleni äidin boleron ylijäämistä langoista kaulurin.








Malli: Koko perheen palmikkokaulurit (Mirja M)

Lanka: Garnstudio Drops Cotton Merino

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Ravelry-projekti: Palmikkokauluri

Fiilis: Se meni paremmin kuin odotin.



Kauluri oli helppo kuin mikä. Itseäni näin väsyneenä ja nuhaisena epäilytti aloittaa työ, johon täytyi luoda yli sata silmukkaa ja neuloa pyörönä ilman, että työ menee kierteelle. Suureksi ilokseni sain homman käyntiin ilman ongelmia. Tämä valmistui hämmästyttävän nopeasti ja oli kyllä mukavaa neulottavaa. Palmikot toivat ihanaa "rytmiä" tekemiseen ja ohjeissakin kerrottiin, miten ne voi tehdä ilman apupuikkoa. Se varmasti nopeutti tekemistä.




Lanka oli miellyttävä neuloa. Olen tehnyt aikaisemmin kaulurin sukkalangasta ja se hieman kutittaa. Tuossa on noin 50/50 merinovillaa ja puuvillaa, jolloin se ei kutise ja lämmittää kuitenkin kivasti. Värikin "maastoutuu" hyvin takin väriin.






Tämä sopii myös sporttisemman takin alle lämmittämään, jolloin välttämättä tarvitse erikseen huivia. Ja oikein kylmillä säillä (tai kun on kurkku kipeä) laitan luultavasti tämän ja ison villahuivin päälle. Luulis tarkenevan.






Ja loppuun vielä Möhkis. Pitäähän ronsunkin blogissa näkyä, kun sitä niin on mainostettukin.


Huomion puute aiheutti Möhkössä vähän mielipahaa ja sain osakseni pientä mökötystä.






Mutta onneksi hän on nopea leppymään. :)







Oikein hyvää viikonloppua!


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pelkäsin-ettei-se-koskaan-valmistu -villapaita


Oli lokakuun 26. päivä, kun päätin ryhtyä suuren neuleen ääreen. Neuleen, jonka valmistumiseen tarvitsin uhrin, minkä jo etukäteen tiesin. Mutten tiennyt, mitä tulevaisuus toisi tuon villapaidan mukana tullessaan: tuskaa, hikeä, kyyneliä ja kukkaron kevenemistä sekä sietämätöntä stressiä. Tuosta kaikesta olin autauaan tietämätön ennen kuin aloitin tuon villapaidan neulomisen. Emme koskaan saa tietää, olisinko tehnyt tuota neuletta, jos olisin tiennyt, mihin todellisuudessa ryhdyin.



Tässä oli vaadittu uhri:




Tuo tekele oli lojunut kaapissani lähes kaksi vuotta lähes käyttämättömänä. Päätin, että minun olisi aika luopua siitä, oli siinä sitten ollut miten iso työ silloin aikanaan. Vaikka se oli ensimmäinen iso vaatekappale, jonka olin tehnyt. Silti. The bitch had to go, näin roisimmin ilmaistuna.




Eli oikeastaan ennen itse projektin aloittamista, minun täytyi tuhota toinen tieltä, jotta saisin lankaa uudelle hankkeelleni. Siihen meni kaksi päivää. Onneksi oli kumppani avustamassa.


Alku oli hieman hankala jo oman niin kutsutun perfektionismin suhteen, mikä johtui Manos del Uruguay -langasta. Sen jälki on huomattavasti elävämpää ja langan paksuus vaihtelee välillä jopa melko radikaalistikin paksumman ja ohuimman kohdan välillä. Tuli sellainen olo, että en osaa neuloa, kun pinta ei ollut niin sileää, mihin olin tottunut. Onneksi toivun tästä jo viikon kahden jälkeen.




Hattunosto myös omalle siskolleni, joka auttoi minua työn kriisien keskellä. Tai ylipäätänsä antoi hyviä vinkkejä, miten neuloa kaksiosaisen paidan pyörönä ja yhtenä kappaleena kuten itse halusin laiskuuttani mukavuussyistä.

Motivaatiokin lisääntyi, kun villapaitaa pystyi jo koettamaan ylle ja nähdä, mitä siitä voisi tulla.








Sen jälkeen ne ongelmat alkoivatkin...

Kävi nimittäin ilmi, ettei lankani riittäisikään enää hihoihin ja kaulukseen. Fuck. Eiku, rähmä.

Vaadittiin plan B, mitä mulla ei ollut. Olin elänyt siinä uskossa, että lanka riittää, mutta olin laskeskellut määrän aika huolimattomasti...


Piti mennä lankaostoksille etsimään korviketta, sillä tiesin, ettei samaa lankaa samassa värissä enää löytyisi Suomen lankaliikkeistä.


Ihme kyllä, löysin yllättävän sopivan matchin:





Väri ja paksuus täsmäsivät aika hyvin. Pohdin liikkeessä, oliko tässä vastaus rukouksiini, olisiko ongelma sillä selvä?



No ei todellakaan.

Karhea ja kutittava Isoveli tulisi hihoihin eli käyttäessä se olisi suorassa ihokosketuksessa. Ajatus ei hivellyt mieltäni -ihostani puhumattakaan. Etenkin, kun muu osa puserosta olisi pehmeää, laadukasta ja 100 %:sta villaa. Ja just hihat -sekä mahdollisesti kaulus -olisivat kutittavaa halppislankaa. Enkä todellakaan ollut valmis purkamaan vartalo-osaa, tekemään sitä uudestaan Isoveikalla ja neuloisin sitten hihat ja kauluksen Clasical woolista. En todellakaan.

Muita sopivia vaihtoehtoja ei sitten löytynyt -ellei tekisi erivärisiä hihoja! 






Laitetaan siihen myös toista lankaa, niin näyttää enemmän suunnitellulta. Kriisistä selvitty.



Ei enää paljon jäljellä!

Paitsi yhteen ompelu. Voi, sitä mä en kyllä hallitse. Siitä tuli myös harmaita hiuksia, miten sen tekisin. En ollut tyytyväinen tähän jälkeen:






Jälleen kerran armas siskoni osasi neuvoa ja katsoin hänen suosittelemastaan nettisivusta neuvoja. Tuloksesta tuli huomattavasti tyydyttävämpi.


Mutta kaulus. Sitten tuli vastaan kaulus. Siskoni kuvaili sitä hyvin: "Näyttää kyllä aika tärkätylle", kun olin saanut sen juuri tehtyä. Ja niin se näyttikin. Joulukuu oli alkanut ja mulla -kuten viime postauksessa kerroinkin -oli muitakin käsitöitä puikolla ja toiset olivat joitakin kiireellisimpiä. Tämä jäi kiireen varjoon. Olihan se masentava purkaa ja tehdä uudestaan. Kokeilin isompaa puikkokokoa (siskoni neuvosta tämäkin -millainen katastrofi tästä olisi tullutkaan ilman tällaista vertaistukea ja neuvonantoa?) ja rukoilin parasta, sillä olisi liian traagista, jos potentiaalisesta villapuserosta tulisi (taas) käyttämätön pelkän kauluksen takia.


Voin kuitenkin sanoa, että onneksi lopussa kiitos seisoo:






Tai ainakin minä seison. Lopussa se minä seison, vaikka kaikkea sitä piti kestää.










Tuollaisten hetkien aikana tulee herkästi tippa linssiin (tai silmät yksinkertaisesti vuotavat kylmän ja viimaisen tuulen takia).




Malli: Drops 123-29 Jumper in moss st with cables in Nepal

Lanka: Manos del Uruguay Wool Clasica n. 600 g ja Drops Nepal 250 g

Puikot: 5 mm, 6 mm ja 8 mm pyöröpuikot

Ravelry-projekti: Cable sweater

Fiilis: Helpottunut, onneksi se valmistui.

Muuta: Sisätiloissa otetut kuvat antavat paremman kuvan siitä, miltä värit näyttäisivät luonnossa. Mikä on aika outoa, nyt kun asiaa ajattelee, sillä luonnossa (ulkona) otetut kuvat eivät vastaa todellisuutta niin hyvin. :D Kamera-asetuksilla on toki voinut olla osuutensa asiassa.



Nyt pitää mennä.


Kiitos ja ensikertaan!






lauantai 17. tammikuuta 2015

Viime vuoden haamut(yöt) päihitetty

Vuoden 2014 lopussa minulla oli monta työtä yhtä aikaa langalla, mikä on minulta melko epätavallista. Pelkään, että minusta voisi tulla niitä ihmisiä, joilla on 20 keskeneräistä projektia meneillään ja jotkut niistä unohtuvat, kun innostus loppuu toisen uuden työn takia. Niinpä olen yrittänyt olla natsi itselleni ja päättää ensin sen hetkisen neulokseni ennen kuin saan aloittaa uuden. Se on toiminut ihan hyvin.


Mutta. There's always a but. Poikkeuksia on aina, sehän vahvistaa säännön. Aivan kuten tämä:





Ikuisuusprojekti viltti









Tuo on aloitettu toissa vuoden helmikuussa. Mä luulen, että se valmistuu vielä ihan oikeesti joskus. Mutta se ei tule tapahtumaan lähiaikoina. Silloin kun aloitin tuon, tein reilut 40 kappaletta noita palasia putkeen. Kuvio tuli ehkä liiankin tutuksi ja pieni tauko teki ihan hyvää.

Nyt loppukesästä innostuin taas, kun minulla ei ollut mitään muuta käsityötä enkä ollut ehtinyt aloittaa mitään järkevää. Tein niitä ehkä jotain kymmenen luokkaa. Tarvitsen ehkä vielä yhden ja sitten palasten kiintiö olisi siinä. Sen jälkeen tarvitsisi vain enää kiinnittää ne yhteen ja päätellä (!!!) langapäät. Niin, huutomerkkejä. Koska joku urpo ei tehnyt sitä silloin niitä palasia virkatessaan... Voin kuvitella, miten päättelyvaiheessa toivon voivani kuristaa 2013-minäni. Sitä riemua odotellessa.


Joka tapauksessa, aloitin ikuisuusprojektini ohelle myös muita sivutöitä. Mulla oli meneillään joulukuussa jämälankajoulukalenterivillasukat, tiskirätti (uuuu, mikä jättiprokkis), joululahjabolero ja villapusero. Ainut, minkä niistä sain valmiiksi oli joululahjabolero. Sen olikin valmistuttava olosuhteiden pakosta ennen tammikuuta, mieluiten ennen 24. joulukuuta.

















Vaikutti ihan käyttökelpoiselta omistajalleen. Painetta ja paniikkia lisäsi, kun tein mallin omasta päästäni, vaikka en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka loihtivat kaikenlaiset vaatekappaleet ilman minkän sortin mallia tai ohjetta. Ehei, mä oon niitä, jotka ottaisivat GPS:n mukaan vessareissulle, ettei vaan tulis eksyttyä matkalla.

Halusin tehdä nimenomaan tuon työn virkaten enkä löytänyt mieleistä ohjetta, joten siksi päädyin tähän itselleni epätyypilliseen ratkaisuun. Kukaan ei kuitenkaan tietojeni mukaan loukkaantunut.



Kuten aikaisemmat postauksesta näkyykin, että olen saanut hoideltua joulukalenterisukkani kunnialla loppuun. Niin kävi myös tiskirätille:





Villapuserokin valmistui, mutta siitä saatte lukea tulevasta postauksestani, jonka omistan sille. (Aika hyvä cliffhanger vai mitä?)



P.S. Puhuin muuten höpöjä. Mulla oli joulukuussa meneillään yhtä aikaa ei neljä vaan viisi työtä! Muistin juuri tämän:



Tuokin saanee odotella hieman jatkumistaan. Sen jälkeen sitten ryhdistäydyn näiden keskeneräisten projektien suhteen. Mä lupaan. Oikeesti. Uudenvuodenlupaus!


Jämälankavillasukkajoulukalenteri!

Saatinhan tuo kalenteri lopulta pakettiin. Tosin kaksi viikkoa myöhässä. Hups. Siitä huolimatta sukkien valmistumisesta tuli tosi kiva fiilis!




Tällaisia olisi tuskin tullut tehtyä ilman joulukalenteria. Olen toki ajatellut, että oispa kivat tollaiset jämälankasukat ja vois tehä joskus. Niin... sitten joskus. Meikäläisen kohdalla se voi tarkoittaa kenties seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Joten hienoa, että tämän kalenterin ansiosta tuli tehtyä tällainen sukkapari. Avopuolisokin tilasi jo itselleen samanlaiset!

Ensi jouluksi on luvattu uusi joulusukkakalenteri. Siihenkin haluan osallistua, tämä oli minusta niin mukava kalenteri kaiken puolin. Etenkin ekohenkisyys on lähellä sydäntäni. <3
























Olen tyytyväinen myös sukkien ulkonäköön! Nätit ja just sopivan kokoiset tuli!
















P.S. En ole menettänyt täysin ajantajuani ja luule joulusta olevan vasta kaksi viikkoa. Sain nämä sukat valmiiksi kuudes päivä, blogiin postaaminen on vain ottanut aikansa.